Kotiinpaluu osa 2

Amsu haettiin kotiin edellispäivänä 17. päivä tiistaina. Hiekkaa oli pituudelta lähtenyt huomattavasti, mutta korkeudesta ei melkein ollenkaan, harventunut kylläkin. Amsua saa liikuttaa jo ihan normaalisti, mutta ei mielellään hikeen, koska vaikka hiekkaa onkin vähän, sitä kuitenkin vielä on. Tänään laitettiin amsu kentällä juokseen vapaasti ja kyllä sieltä ensin pienet pukkisarjat tuli, mutta rauhoittui sitten. Noin 15 min se siellä juoksenteli, ei auta kauheesti antaa riehua kun klinikalla vaan seissy karsinassa.

Empusta on tullut taas sama vanha itsensä ja tuntuu, että rauhallisuus on takanapäin ja eteenpäin mennäänkin TODELLA lujaa :D Itse tykkään enemmän tästä empusta, kovasta menijästä, jonka kanssa tulee mieleen sanonta "pois alta risut ja männynkävyt!" :D Empunkin kanssa saa mennä jo ihan normaaliin tahtiin, mutta päätettiin, että mennään ihan rauhassa muutama viikko, ettei se suoli repeä.. mutta ei luulisi kipuja olevan, kun noin kovaa haluaa mennä. :)

Otin tossa eilen vähän kuvia, ei tullut kovin hyviä.. päivittelen niitä tänne, kun löydän kameran piuhan :)

Synttärit haikein mielin

Heippa! Ajattelin näin synttäreideni kunniaksi kirjoittaa sanoin ja kuvin menneistä ajoista näiden upeiden kaviollisten kanssa... Halusin kirjoittaa aiheesta, koska jouduin viettämään syntymäpäiväni ilman omaa tähteäni eli Amsua, joka on edelleen klinikalla, mutta parempaan päin menossa. Itselle tuli siis tänään 17 vuotta täyteen ja eihän täysi-ikäisyyteen ole enää kuin tasan vuosi.. Here I come!

Tämän kuvan aikoihin Empun pahimmat vaiheet olivat jo takanapäin ja uudet tuulet puhalsivat korvissa. Emppuhan oli alkuun kova menijä, se vei yhtä jos toistakin mm. minua ja äitiäni. Mutta korvaamattomien ystävien avulla päästiin eteenpäin, ei aina helpoimmalla tavalla, mutta onnistuttiin kuitenkin. :)

Tämä kuva on otettu muistaakseni vuonna -06 kesällä, jolloin itse olin 11v.

Muutaman vuoden kuluttua silmän räpäyksessä Emppu olikin jo kantavana. Varsa tehtiin tarkoituksella itselle, tuli siitä minkälainen tahansa. Emppu astutettiin -08 kesällä Ordenojan oriasemalla upealla mustalla oriilla nimeltä Kuningas Ässä. Sormet ja varpaat ristissä vuoden odotimme pienokaisen syntymää. :)

Emppu viimeisillään -09 huhtikuussa

Ja niin 30.5.2009 syntyi kaunis suorajalkainen tammavarsa joka sai nimekseen Eviiran Amanda. Olimme aivan varmoja, että orihan sieltä tulee, mutta yllätyksenä tammavarsa sieltä tulikin. Amsu oli varsana samanvärinen kuin emänsäkin ja kaunis pieni tähti otsassa, joka nuoruusiän muistutti vinossa olevaa sydäntä :)

Amsu muutaman viikon ikäisenä

 Ja pikkuhiljaa alkoi isän väritys näkyä ja väri muuttui yht äkkiä tummemmaksi ja talvella vuonna 2010 väri muistutti jo melkein mustaa. Amsu oli myös vuoden 2010 keväällä hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä, jossa sai II+ palkinnon.

Amsu hippoksen näyttelyssä Merlin´s Stablella.

Nyt Amsu on jo iso ja roteva tyttö, jonka säkäkorkeus 2-vuotis näyttelyssä mitattuna oli jo 157cm. Amsu sai siis III palkinnon ypäjällä kaksi vuotiaana. Tänä vuonna 2012, kun Amsu on kolme, on suunnitelmissa laatuarvostelu tai ihan pelkkä näyttely.

Amsu syksyllä vuonna 2011

Tässä oli muutamia etappeja elämästämme näiden kahden tamman kanssa.. Kirjoitan oikean elämänkerran joku päivä, kun jaksan ruveta panostamaan kuviin ja kirjoituksiin. Mutta kuten sanotaan lyhyestä virsi kaunis :)

Kotiinpaluu osa 1

Ihanaa.. jo toinen tammoista pääsi tänään kotiin. Eli haettiin Emppu tänään kotiin, kun pakko pitää taukoa letkutuksessa ettei suolen seinämät ohene liiaksi. Hiekkaa ei ollut lähtenyt sitten maanantain kuin sentti tai kaksi... joten psyllium kuuri kotona kolmen viikon tauon jälkeen luvassa :( Amsu haetaan lauantaina ja sää nähdä onko sillä lähtenyt hiekkaa yhtään maanantain röntgenkuvauksen jälkeen... toivotaan parasta!

Onneksi Emppu on kuitenkin laihtunut huomattavasti, joten hiekan poistuminen on silmällä havaittavaa, vaikkakin hidasta.

Bad luck continues

Uusi vuosi on tuonut tullessaan roppakaupalla lisää huonoa onnea suokkitammoillemme. Nyt melkein seitsemän vuoden hevosenomistamisen jälkeen olen perehtynyt kunnolla tähän hiekan syömiseen ja huomannut miten monella hevosella sitä ilmenee.. Väärinkäsitysten takia haluan selventää, että hiekan syöminen EI välttämättä johdu häiriökäyttäytymisestä ja sitä voi olla kaikenlaisilla hevosilla. Myös usein hiekan syöminen todetaan suomenhevosten ja ponien ongelmaksi, mutta sitä esiintyy myös muilla hevosilla (varsinkin ahneilla).

Suosittelen kaikkia lukemaan hevosten hiekan syönnistä, jos vaikka omalla hevosella esiintyy hiekan syömiseen liittyviä oireita, mm. toistuvat lieväoireiset ähkyt, akuutti voimakas ähky, ripuli, karvapeitteen huononeminen, liikkumishaluttomuus (varsinkin ylä- ja alamäissä), laihtuminen.. ja vaikka hevosella ei olisi mitään edellämainituista oireista, voi sillä silti hiekkaa löytyä röntgenkuvassa. Klinikalla sanoivat myös, että tällainen erikoinen syksy, kun lunta ei tule, eikä maa jäädy, on hevosilla aikaa tonkia maasta kaikenlaista.

No tänään veimme Amsun uudelleen röntgenkuvaan klinikalle, kun psylliumjauhe kuuri loppui.. Ja edelleenhän siellä oli hiekkaa merkittävä määrä. Emppu kuvattiin myös ja hiekkaa oli vähän vähemmän mitä Amsulla, mutta eläinlääkärin mukaan hiekka voi olla pakkautunut suolistoon niin tiiviisti, että se ei kovin nopeasti lähde liikkeelle. Amsu jäi Empun kanssa vielä klinikalle letkutukseen ja molemmille kokeillaan vielä jotain erilaista hiekanpoistolääkettä, en muista kyseisen lääkkeen nimeä. Huomenna mennään sitten katsomaan ja kävelyttämään molempia klinikalle.

Torstai 5. tammikuuta 2012

Käytiin tänään moikkaamassa emppua klinikalla ja oli energiaa vaikka muille jakaa, ei kyllä mikään ihme kun joutunut sisällä seisomaan. Emppu oli kyllä laihtunut jo huomattavasti eli hiekka lähtenyt poistuun, onneksi. :)

muutama kuva klinikalta.. ei kauheen hyviä, kun äiti otti kännykällään.
enkä kyllä itsekkään ole kovin edustavan näköinen..

 

 

Klinikalle...

Paha uni muuttui painajaiseksi. Eli emppu lähti maanantaina ilta kymmen aikoihin klinikalle, kun huomattiin sillä olevan ähky. Emppu ei syönyt mitään ja oli ihan nuutunut ja lämpö oli nousussa. No eikun naapuritallilta kuski ja auto ja klinikalle. Klinikalla sitten todettiin lievä kaasuähky, mikä johtuu tuosta hiekasta suolistossa. Emppu jäi klinikalle maanantaihin asti hiekan poistoon, kun ei ollut kaikki lähtenyt psyllium kuurilla. :(

Amsu täällä kotona kaipaa äitiään ja huutelee koko ajan. Ihan virkeä neiti on, vaikka varmasti ikävä on kova. Amsua olen tänään useampaan otteeseen harjaillut ja kävelyttänyt, ehkä ikävä aina siksi aikaa unohtuu.

Huomenna suuntaamme Emppua klinikalle katsomaan, on kuulemma eläinlääkäreiden mukaan todella virkeä ja söisi kaikki heinät mitä eteen vie. On siis taas ahne itsensä, eikä enää tietokaan ähkyistä, onneksi! :)

P.S. Yritin tänään muutamia kuvia ottaa Amsusta, mutta koska kyseessä on vanha pokkarikamerani, kuvat olivat ihan huonolaatuisia, joten en niitä tänne kehtaa edes laittaa. Kyllä niitä kuvia vielä luvassa on. :)

Kävelyä, kävelyä ja vielä vähän kävelyä

Kävellen TAAS. Eli Empulla ja Amsulla molemmilla todettiin vuoden 2011 puolella hyvinkään hevosklinikalla hiekkakeräymä paksusuolessa, minkä vuoksi molemmilla on psyllium kuuri ja molempia liikutetaan maks. 30 min/pv kävellen. Mikä saa hevosen syömään hiekkaa?

Päivämme tänään.

Ajattelin eilen, että käyn molempien kanssa kävelyllä heti aamusta, kun on vielä hyvä keli, mutta uni vei voiton. Luvattiin lumimyrskyä illalle. No tallihommat tehtyäni lähdin Amsun kanssa iltapäivällä kävelylle, siis maastakäsin. Kun pääsin takaisin tallille tuuli ja lumisade vain yltyi. Kun sain Empulle kamat niskaan ja hyppäsin selkään oli jo kauhea ilma, no samat 30 minuuttia Empun kanssa metsässä samoilin, kun siellä puiden lomassa ei satanut ja tuullut niin kamalasti. Lenkin jälkeen kokeilin Empulle agrimarketista ostettua aleloimea, se on musta horzen fleecevuorellinen sadeloimi, missä on high neck. Koko on 165cm, mutta mielummin liian iso, kuin liian pieni :) 

Alla kuva kyseisestä loimesta, hevonen ei kylläkään ole emppu, 

mutta en löytänyt tähän hätään parempaa kuvaa. :)

 

First Story and New Year 2012

Hellou! Tein näin uuden vuoden kunniaksi uuden blogin vanhan jäätyä unholaan. Elikkäs suokkitammat- blogi kertoo kahdesta suomenhevostammasta Eviirasta ja sen tyttärestä Eviiran Amandasta, joiden kommelluksista minä, Pape (toinen omistajista), kerron teille.

Tähän väliin muutama fakta minusta:

Olen siis -95 syntynyt hevostyttö henkeen ja vereen. Nimeni on Pauliina, mutta tutummin Pape. Asumme parolan perämetässä ja olen kirjaimellisesti landepaukku ;)

Blogissa seikkailee myös muita karvanaamoja. Esimerkiksi saksanpaimenkoiramme Zero, maatiaissamme Tikru ja muut tallin hevoset.

Toivottavasti jaksaisin tätä uutta blogia päivitellä vähän useammin kuin vanhaa ja että joku jaksaisi lueskella tätä, ehkä hieman tylsää, mutta meidän hevoselämästämme kertovaa blogia.

Hyvää ja Turvallista Uutta Vuotta 2012 kaikille! :)